Minulla tuli taannoin neljännesvuosisata täyteen ja sain sen kunniaksi lahjaksi jo pitkään himoitsemani pastakeittokirjan Aglio & Olion. Sen verran tuota on tullut kaupoissa jo selattua, että tiesin kirjan olevan kaltaiselleni pastaihmiselle mainio inspiraation lähde. Sen sijaan en tiennyt, että pasta voi olla vieläkin helpompaa ruokaa kun olin ajatellut.
Aloitimme pastakokeilut yksinkertaisten pastojen luvusta, ja tämän yksinkertaisempia reseptejä ei ole montaa vastaan tullut… Tosin tätä tehdessä kannattaa olla hanskassa pastankeiton perusasiat eli laadukkaat raaka-aineet, suolattu runsas keitinvesi ja näppituntuma al denteksi keittämisessä. Muuten voi tulla aika lattea lopputulos. Meillä onnistui tällä kertaa vallan mainiosti, eikä tämä suinkaan ollut pastakokemusteni heikoimmasta päästä.
Spaghetti con olio
spagettia
oliiviöljyä
suolaa1. Keitä pasta, lisää öljy ja suola.
Se on helppoa kun sen osaa. Tai jotain.. 😀
Tämä on myös yksi mun lemppareista, mutta öljyn pitää olla hyvää, eikä sellaista karvaan ikävää.
Muutama riipaisu parmesaanilla pitkin raastinrautaa tuohon vielä päälle!
Tuosta parmesaanin lisäämisestä olikin tuossa kirjassa turinaa monessa kohdassa. Kuulemma monen italialaisen mielestä tähän ei saisi lisätä parmesaania, ellei samalla laita voita. Se (oliiviöljyä, voita, parmesaania) onkin tuolla pari reseptiä myöhemmin. 🙂 En kyllä kokeilematta ymmärrä mihin tuo “sääntö” perustuu.
vähän pippuria sekaan vielä niin on herkku!
Vähänkö kätevän kompakti resepti noin niin kuin ruokabloggaamisenkin kannalta. Meitsillä pendaa yleensä aina muutama postaus ihan jo siitä syystä, että niiden ohjeet ovat suurin piirtein kilometrin pituisia eikä vaan saa aikaiseksi ryhtyä naputtelemaan.
Mutta neljännesvuosisata: paljon onnea!
aleksi, mä sanoisin et tää on pippurin kanssa jo ihan eri ruokalaji. Nyt oliiviöljy ja laadukas suola pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Vaikka kyllä tämä varmasti pippurillakin maittaisi. Ehkä sitten voisi laittaa parmesaaniakin.. 😀
rosmis, kiitos. Minähän itse asiassa laajensin reseptiä lähdeteoksesta. Siinä ainesosiin oli listattu vain oliiviöljy. 🙂
paljon onnea meidänkin poppoon puolesta! Poitsu varmaan mielellään piirtäis sulle tähän onnittelukortin jos se olis mahdollista 😉
Kiits.
Ei parmesaanille, koska se peittäisi HYVÄN oliiviöljyn aromin. Parmishan on maitotuote, joten se sopii voin kaveriksi. Ja sitten on vielä pasta al burro, eli pastaa voilla. Mutta ei tuon parmesaanin käytöllä pitäisi olla muita sääntöjä kuin ehdoton ei meren antimia sisältävissä pastaruoissa.
Haluatteko tipsin pastan keittoon? Ensinnäkin Suomen marketit ymmärrettävästi pursuaa Myllyn Paras -pastaa, jolla valitettavasti ei ole mitään tekemistä saapasmaan vastaavan kanssa. Rainbow:n pasta tuotetaan (tai ainakin tuotettiin) Italiassa, mutta on lähes yhtä epäpastaa kuin edellinenkin. Eli valitkaa merkkituote: Barilla, DeCecco, jne. Pakkaukseen merkitystä keittoajasta YHDEN minuutin nipistämällä tulos on al dente. Pastan valutettuasi sen voi vielä pyöräyttää kuumalla pannulla soosiin sekoittaen lopputuloksen kärsimättä. Buon appetito!
Minähän olenkin aina vannonut Barillan nimeen, tosin tuossa A&O:ssa kehuttiin de ceccoa paremmaksi. Jotenkin se vain ei ole iskenyt ne pari kertaa kun olen sitä ostanut, mutta vika voi toki olla minussakin. 🙂
Tuo on hyvää. Itse totuin aikanaan Toscanassa syömään inauksen jatkojalostetumpaa Pasta con aglio olio e peperoncino. eli oliiviöljyssä kuullotetaan hetki murskattua valkosipulinkynttä ja sitä pientä tulista maustepaprikaa, pasta päälle ja parmesania, aijai!
Mutta yleisesti ottaen italialaiset ova hyvin tiukkoja siitä miten asiat pitää tehdä oikein (juuri nuo käytetäänkö parmesaania vai ei), mutta nuo säännöt voivat vaihdella paljonkin maan sisällä ja perheittäinkin. Mutta on ne vaan hyviä.