Vähän fiinimpi hernekeitto

Sattuipas hauskasti: eilen Pitkä kirjoitti hernekeitosta, joka sopisi hyvin vähän hienomman aterian alkukeitoksi, ja minähän olin juuri muutamaa päivää aiemmin tehnyt melkein samanlaista keittoa (salvia ei varmaan tekisi tällekään pahaa) vähän hienomman aterian alkukeitoksi. Tähän tarkoitukseen se sopikin erinomaisesti.

Minun reseptini lähde ei ollu hesari vaan Ranskalainen keittiö -kirja. Siinä suositeltiin keiton koristeluun krutonkeja tai rapeita pekonimuruja ja vaikka kovasti kipeää tekikin jättää pekonimurut väliin, päädyin kuitenkin krutonkeihin, koska pääruuaksi oli kuitenkin luvassa ihan riittämiin lihaa.

Krutonkeja tein ensimmäistä kertaa itse. Ne syntyvät kädenkäänteessä näin: leikkaa leivästä kuutioita (ihan tuorekin leipä käy), laita ne kulhoon ja nakkaa sekaan oliviöljyä, suolaa, pippuria ja haluamiasi yrttejä (me laitettiin basilikaa ja oreganoa). Sitten kunnolla sekaisin ja kuutiot kuumalle, kuivalle pannulle. Sekoittele välillä, kunnes leipäkuutiot ovat rapeita ja saaneet kauniin värin.

Vihreä hernesosekeitto

pieni nokare voita
2-3 salottisipulia hienona silppuna
400 g siivilöityjä tuoreita herneitä tai sulatettuja pakasteherneitä
5 dl vettä
3-4 rkl kuohukermaa
suolaa ja pippuria
krutonkeja tai rapeita pekonimuruja koristeluun

1. Sulata voi paksupohjaisessa kasarissa tai tulenkestävässä padassa. Lisää sipulit ja kypsennä noin 3 minuuttia välillä sekoittaen.

2. Lisää herneet ja vesi ja mausta suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja keitä hiljaa välillä sekoittaen noin 12 minuuttia, jos herneet ovat nuoria tai pakastettuja, ja enintään 18 minuuttia, jos suuria tai vanhoja.

3. Kun herneet ovat pehmeitä, siirrä ne ja hiukan keitinlientä monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja soseuta ne.

4. Siivilöi keitto kasariin tai pataan, sekoita halutessasi joukkoon kerma ja kuumenna keitto, mutta ei kiehuvaksi asti. Tarkista maku ja tarjoa kuumana krutongeilla tai pekoninmuruilla koristeltuna.