Katkisrisottoa

Tässä taannoin sorsakeittiöön ilmestyi valkoviinipullo, joka kaipaa tyhjennystä. Sorsanpaistajan erikoisuuksiin kuuluu (keittiöön yllättäen ilmestyvien valkkaripullojen lisäksi) siinä määrin omituiset juomatavat, että alkoholijuomia menee enemmän ruuanlaittoon kuin juomalasiin, uskokaa tai älkää. Silloin tällöin raaka-ainepohjainen ruuan etsintä on varsin tuskaista puuhaa. Näin varsinkin valkoviinin kohdalla. Sopivia ruokia ei tahdo löytyä sitten millään. Onneksi edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa, että tällä kertaa turvauduin vakioihin.

Sain muuten ennakkotiedon, että ensi viikonloppuna olisi jälleen luvassa juustokakkua. Ilmeisesti julkinen nolaaminen on kuitenkin saanut erään pään sen verran kääntymään, että kakussa ei taida olla vadelmaa.

Mutta niin, takaisin valkoviiniin. Valkoviinipohjaisista ruuista parhaita ovat tietenkin erilaiset risotot. Risottojen joukossa minulla taas on pari suosikkia. Toinen niistä on tämä katkarapurisotto, jonka reseptiä en ole ikinä onnistunut kirjoittamaan ylös monista yrityksistä huolimatta. Risotossa ei onneksi ainemääristä tarvitse niin välittää. Pääasia on yrittää pitää riisin määrä kohtuullisena. En lähes koskaan jaksa tajuta, että se riisi todella laajenee imiessään nestettä. Pari kertaa on ollut kattila helisemässä pullataikinan tavoin kohoavan risoton kanssa. Risotto on kai hienoissa piireissä tapana tehdä arborio-riisistä, mutta teen sitä silloin tällöin myös tsuru maista, mikä toimii tässäkin loistavasti. Tänne sekaan voi varmaan heittää muitakin äyriäisiä, jos uskaltaa.

Katkarapurisotto

½-1 paprikaa
½-1 sipulia
syömäjoukon koosta riippuva määrä arborioriisiä
kanalientä noin 2x riisin verran
½-1dl valkoviiniä
voita paistamiseen
(yrtti)suolaa, pippuria
juustoa, esim. parmesaania tai pecorinoa
katkarapuja

1. Pilko paprika ja sipuli melko hienoksi. Paistele voissa sopivaksi ja lisää riisi ja sekoittele sitäkin hieman voissa.

2. Kaada aineet kattilaan ja lisää valkoviini ja hieman kanalientä. Keitä melko kuivaksi. Lisää aina hieman kanalientä tarvittaessa ja sekoittele ahkerasti. Pidä keitos jatkuvasti melko kuivana. Kun riisit ovat pehmenneet, lopeta nesteen lisääminen.

3. Lisää katkaravut, mausteet sekä juusto ja sekoita niin että juusto sulaa. Tarjoa lämpimänä.

Risoton tekeminen on helppoa, mutta vaatii sen reilun 20 minuuttia täyden huomion. Minun huomioni keskittyi ruuanlaittoon siinä määrin, että valokuvaus tuli mieleen vasta siinä vaiheessa kun ruokaa ei enää ollut jäljellä. Lopputulos on tietenkin hyvää ja maittavaa ja maistuu hyvältä seuraavanakin päivänä. (Ei kuitenkaan välttämättä enää kolmantena tai neljäntenä päivänä jos risotto yllättäen paisuikin.) Suosin nykyään melkein kaikessa pecorinoa. Se on hieman pehmeämmän makuista kuin parmesaani, mutta silti maistuvaa. Juuston valinta on lähinnä mausta ja snobiudesta kiinni.

Sorsakeittiökin vieraili tänään Stockmannin vuotuisilla rahankynintäpäivillä. Perinteisesti olen kiinnittänyt suurimman huomioni levyosastolle, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Klassikot Sonic Youthista Ramonesiin tippuivat ostoskärryihin. Eniten rahaa kului kuitenkin sopivasti keittiöosastolla teema-astiaston täydentämisen muodossa. Olin hieman pettynyt kattilavalikoimaan, kun olen etsinyt itselleni uutta pikkukattilaa. Huomenna Akateemisessa on muuten hyvään (hullun halpaan?) hintaan keittokirja, jota olen hypistellyt kirjakaupoissa sillä silmällä jo pitkään. Nimi oli Trattoria – italialaista ruokaa perheelle ja ystäville ja hintaa muistaakseni 17.90e. Rahoja tuhlaamaan siis.