Pelko pois, en ole syönyt pannaria kesken laihdutuskuuria. Sen sijaan kyse on jälleen arkistontyhjäyspostauksesta. Silloin, kun olin vielä pieni ja laiha, tein pannaria lähes viikottain. Kaikki meni hyvin viime syksyyn saakka, kunnes huomasin, että pannarista jää pidemmän päälle jämiä pitempiaikaiseen varastointiin vyötärölle. Sitten piti tietenkin harventaa tahtia, ja tämän edellisen kerran (josta on jo joltisen aikaa) jälkeen pannari onkin ollut jo täysboikotissa. Kyseessä on kuitenkin sen verran herkullinen resepti, että jaan sen nyt teille. Muistakaa varoa, kun tälle antaa pikkusormen, se täyttääkin koko vyötärön.
Pannari
6 dl maitoa
3 dl jauhoja
1,5 dl sokeria
2 munaa
runsas tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
50 g voita sulatettuna1. Pane uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita maito, jauhot, sokeri, munat, leivinjauhe ja suola. Anna taikinan turvota hetki.
2. Kaada taikina uunipannulle ja levitä päälle sulatettu voi. Paista reilu 20 minuuttia tai kunnes väri on sopiva. Tarjoa hillon/sokerin kera.
Tämän pannarin salaisuus on ehdottomasti sulatettu voi. Se muuttaa pannarin koostumuksen ihanan rasvaiseksi ja kerrassaan ällöttävän herkulliseksi. Siis sellaiseksi, josta ei voi kuin haaveilla kesken laihiksen…
On muuten tosi: tämä ON maailman parasta pannukakkua. Justiinsa tein (yömaitoon) ja pidättelen koko ajan itseäni, etten söisi kaikkea kerralla. Mutta ei oikein voi viedä töihin evääksikään, kun ei kehtaa yksin syödä eikä raaski kavereille antaa. Tätä teemmä toistekin. Kiitos.
Parempi antaa himoille valta. Ei se ole yhtä hyvää enää huomenna kuitenkaan.
Tuosta reseptistä on näemmä unohtunut uunin lämpötila. Pitääpä korjata.