Kä… Konsertista toipuminen vei sen verran pitkään, että tuli väistämätön parin päivän bloggaustauko. Muutenkin on ihan täysin loogista, että kun kotiin aukeaa netti, ei millään jää niin paljoa aikaa bloggaukseen, kun aikaa kuluu siellä netissä niin paljon.
Sorsakeittiössä panostetaan edelleen lihattomiin vaihtoehtoihin, joten erityisesti pienten siivekkäiden eläinten erilaisille paistotavoille on kysyntää. Näin äitienpäivänä tulikin mieleen, että taikinapoika valmistikin aikoinaan herkullisen näköistä tandoorikanaa. Olinkin valmistautunut intialaiseen kokkailuun ostamalla tandoorimaustetta jo hyvissä ajoin. Tyttöystäväkin oli vaatinut sunnuntaille jonkin sortin kana&nuudeli-viritystä, mutta tiesin, että tsuru mai sulattaisi hänen sydämensä vähintään yhtä tehokkaasti kuin nuudelitkin. Ruoka valmistettiin siis tällä tavoin:
Tandoorikanaa
500 g luutonta kanaa, esim rinta- ja koipilihat
tandoorimausteseosta
2 dl Bulgarian jugurttiaMarinoi lihat hyvissä ajoin, 6-24 tuntia ennen paistamista. Poista mahdollinen nahka kananpaloista. Viillä rintapaloihin ristikkäisiä syviä viiltoja. Sekoita tandoorimauste jugurttiin mausteseoksen paketin ohjeen mukaisesti, laita lihat pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Sekoita huolellisesti, jotta marinadi menee myös viiltoihin. Jätä jääkaappiin marinoitumaan.
Vuoraa uunipelti foliolla, josta reunat on taiteltu ylös ammemaisesti. Lämmitä uuni 300 asteeseen pellin ollessa uunin sisällä. Kun uuni on saavuttanut lämpötilan, aseta kananpalat pellille ja paista 10 minuuttia. Ota pelti pois uunista ja sivele palat jäljelle jääneellä marinadilla. Laita kanat takaisin uuniin, ja sammuta uuni. Paista vielä 20 minuuttia luukkua avaamatta.
Käytin tähän itse rintaleikkeestä leikeltyjä rintafileitä. Äitienpäivän siwan valikoima kun ei tuntenut kovin montaa muutakaan kanalaatua. Koska omassa tandoorimaustepussissani ei ollut minkäänlaisia sekoitusohjeita, heittelin maustetta sen verran sekaan, että väri oli sopiva ja keittiössä leijaili lähinnä piparkakkutaikinaan assosioituva haju. Kanojen väri jäi vähän haaleaksi, mutta maku oli siitä huolimatta sen verran tujakka, että aloin miettimään, että millä ihmeen ilveellä tuon saisi punaiseksi. Jossain reseptissä näytettiin käyttävän punaista elintarvikeväriäkin, mutta se lienee huijausta. Pitänee ensi kerralla kokeilla jotain taikatemppuja.
