Viikonlopun blogimiitissä oli yhtenä puheenaiheena lapsuusajan pöperöt, joka on myös syyskuun ruokahaasteen aiheena. Monella tuntui olevan varsin traumaattiset muistot lapsuusruuista. Minulla ei tällaisia traumoja ole, koska pienenä söin aina pannukakkua ja sehän on hyvää.
Varsinaisiin sfääreihin tämä nautinto nousi, kun sain kerran isotätini valmistamaa pannaria, jonka ohje luonnollisesti siirtyi vakiokäyttöön. Tämän pannarin salaisuus on edellisen ruokahaastepostaukseni tyyliin rasva, erityisesti sen määrä ja laatu. Meillä ehkä joskus huijattiin ja tehtiin tämä rasvattomasta maidosta ja päälle laitettiin voin sijaan leivontamargariinia, mutta se on huijausta, eikä niin pidä tehdä. Oikea pannukakku tehdään täysmaidosta ja runsaasta päälle lirutellusta sulatusta voista. Onnistumisen voi tarkistaa jälkikäteen uunipannulta: jos rasvaa on tihkunut runsaasti leivinpaperin läpi pannulle, on koostumus hyvä.
(Ohje on itseasiassa uusintapostaus kolmen vuoden takaa, mutta sen arvoinen.)
Pannukakku
6 dl täysmaitoa
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
reilu 3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g (tai omantunnon mukaan) voita sulatettuna1. Kaada maito kulhoon, hajota sekaan munat. Lisää muut aineet ja sekoita. Anna turvota.
2. Lämmitä uuni 200-225 asteeseen. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja kaada sulatettu voi tasaisesti päälle. Paista noin 20 minuuttia kunnes pannari on kauniin kullanruskeaa.
3. Tarjoa heti esimerkiksi mansikoiden kera.
Mainion makuinen ohje! Oli pakko kokeilla omassakin omassakin blogissa ja jakaa suomalaista pannaritietoutta kansainvälisille kavereille, joille pannari-lettu-ero ei sano mitään 😉
Pannaritietoutta sopiikin levittää! Kiva että maistui. 🙂