Vaikka keittokirjahyllyni ei ole ruokabloggaajaksi kovin erikoisen kokoinen, alkaa se kuitenkin olla sellaisissa mitoissa, että uusien keittokirjojen hankkiminen ei enää tahdo olla prioriteettilistan kärjessä. Siispä olenkin päättänyt alkaa panostaa määrän sijaan laatuun.
Marraskuussa kirjahyllyyni saapui ruokakirjojen klassikkojen klassikko, eli Larousse Gastronomique, joka on ensyklopedia-muotoinen ruokaopas, joka painottuu ranskalaiseen keittiöön. Artikkeleita on niin ruokalajeista, raaka-aineista, työvälineistä ja -menetelmistä kuin eri alueiden ruokakulttuureista. Ja tiedä vaikka mistä, tätä ei ole tarkoituskaan lukea läpi, vaan käyttää hakuteoksena. Omani on pehmeäkantinen suppea versio, joten siinä on vain 1400 sivua… Kyseisen version saa muuten törkeän halvalla Amazonista.
Toinen keittokirjahyllyn uutuuksista on ainakin Rossanan hehkuttama Wayne Gisslenin leivontaraamattu Professional Baking. Siinäkin olen päässyt vasta hiivataikinoihin saakka, mutta ehtinyt jo oppia yhtä sun toista. Ja ihmetellyt, että saako Suomesta mistään vehnäjauhoja, joiden proteiinipitoisuus olisi alle 10g sadassa grammassa. Täällä päin “kakkujauho” tuntuu tarkoittavan eri karkeusastetta jauhannassa, mutta ravintoarvot ovat käytännössä identtiset kaikkien ydinvehnäjauhojen kesken.
pitää muistaa että tääläpäin normi jauhokin on heikompaa kun muualla, niipä meiän normi voi olla lähempänä noita muun maan kakkujauhoja..
Oon vähän kade tosta Laroussesta. Mutta voiko sen jälkeen enää hankkia muita keittokirjoja, eikös siinä ole kaikki olennainen…?
aleksi, hyvä tietää. Mutta mikä sitten täkäläisistä jauhoista olisi optimaalista leipäjauhoa?
välispiikki, sehän tässä onkin ideana, ettei enää tarvitsisi hankkia muita keittokirjoja.. 🙂
Itse myös olen pohtinut noita jauhojen eroja. Ja mitäköhän aleksi tarkoittaa “normijauholla”? Terkkuja meinaan Italiasta, täällä makeisiin leivonnaisiin käytetään vain ja ainoastaan “00”:ksi ristittyjä jauhoja, jotka ovat vitivalkoisia ja erittäin hienojakoisia. Proteiinia 9g sadassa grammassa. Niistä väännetään rustiikkileipiä ja pastaa lukuunottamatta KAIKKI leipomusherkut (pizza-, muro-, lehti-, voi-, kakkutaikinat, jne..). Lisäksi täältä löytyy “grano duro”, joka on karkeaa ja “0”, joka on siltä väliltä.
Suomesta jauhoja löytyy sen sata sorttia ja pohjolassa viimeksi pizzaa vääntäessäni luulin valinneeni hienoja jauhoja, jotka osoittautuivatkin liian karkeiksi.
Myllyn paras ilmoittaa sivuillaan puolikarkeiden vehnäjauhojen olevan niitä hienojakoisimpia. Ja leivän leivontaan soveltunee parhaiten hiivaleipäjauho.