kiira – Sorsanpaistaja

Surullisia ja iloisia marsu-uutisia

celeJune 14, 2011 4 Comments

Ensinnäkin kiitokset kaikille sunnuntain ruokablogipiknikkiin osallistuneille. Tuomani juustokakun resepti löytyy siis täältä. Oli kyllä mahtavan paljon porukkaa koossa!

Sitten marsu-uutisiin. Kiira ei jaksanut puolta vuotta pitempään Pontson mekastusta, vaan päätti siirtyä Kikin kanssa rauhallisemmille heinästysmaille. (Yllä Kiiran ainutkertainen urheilusuoritus: kiipesi puusillan päälle salaatin perässä.)

Nyt Pontson seurana on kermanvärinen/valkoinen non-selftyttö Piko, joka sai nimensä, koska on älyttömän pieni. Kotiin saapuessaan painoa oli huikeat 159 grammaa. Pontso painoi saman ikäisenä lähemmäs 300 grammaa.

Ja Pontsohan on edelleen yhtä vauhdikas sekopää kuin aiemminkin. Nyttemmin vain iso sekopää.

Vielä yksi marsupostaus

celeFebruary 14, 2011 3 Comments

Tämän jälkeen lupaan jättää Ponyon rauhaan (kunnes saamme opetettua sen hyppimään portaita ylös), mutta laitetaan vielä yksi postaus aiheesta.

Eläinten kuvaamisessa yleinen nyrkkisääntö on, että pyrkii välttämään ylhäältä päin kuvaamista aina kun se on mahdollista. Silloin tulos on yleensä lattea, kun eläimet näkyvät samasta näkökulmasta kuin niitä yleensäkin katsotaan. Samalta tasolta kuvatessa näkee maailman ikään kuin eläinten näkökulmasta ja kuvatkin tapaavat olla mielenkiintoisempia. Marsujen kohdalla (erityisesti häkissä kuvatessa) on tosin yleensä todella hankala kuvata muualta kuin yläviistosta. Ylläoleva kuva on meidän harvoja edes jotenkin onnistuneita kuvia häkissä marsun tasolta.

Toinen nyrkkisääntö on se, että pyrkii kuvaamaan eläinten käyttäytymistä, ei paikallaan pönöttäviä eläimiä. Pontso onkin tarjonnut tähän runsaasti mahdollisuuksia. Meillä on häkissä puusilta, jonka läpi muunmuassa Kiiran kuva oli kuvattu. Yritimme pari vuotta saada Kikiä tai Kiiraa kiipeämään sen päälle ruualla houkuttelemalla ja muilla keinoilla. Ikinä ne eivät sitä kuitenkaan oppineet. Mutta kun laitoimme sillan ensimmäistä kertaa häkkiin Ponyon tultua, kului noin 15 sekuntia ennen kuin Ponyo oli jo hypännyt sillan päälle.. Eikä tarvinnut edes houkutella mitenkään. Pontso onkin huomannut, että sillan päällä on kivaa ja Kiirakaan ei sinne pääse, joten nyt se tuppaa pomppimaan sen yli minkä ehtii ja harrastamaan muutenkin sen päällä oleilua. Voihan siellä myös maistella, miltä häkki maistuu…

Taloutemme David Attenborough taas on innostunut Pontson vinkunavideoiden suosion myötä kuvaamaan lisääkin marsujen yhteiseloa. Aina ei ole helppoa kun toinen puolustaa yksityisyyttään yhtä hanakasti kuin Kiira.

Mutta kyllä sen kestää, onhan Kiirasta kuitenkin turvaa, kun joutuu häkin ulkopuolelle pelottavaan maailmaan…

Ponyo on sekopää

celeFebruary 4, 2011 3 Comments

(Niille, jotka ovat jo kuunnelleet Pontson vinkunaa facebookissa, tiedoksi, että tässä on parempi äänenlaatu..)

Unohdetaanpa taas hetkeksi ruoka-aiheet, kun marsuistahan te kuitenkin haluatte lukea.

Ponyo eli Pontso on nyt ollut nelisen viikkoa häkissä Kiiran seurana, joten tässä vaiheessa voi tehdä jo ensimmäisiä havainnointeja. Ensinnäkin Pontso on aivan sekopää. Hyvä esimerkki kuuluu tuosta videosta. Kun Pontso joutuu eroon Kiirasta, seurauksena on hillitöntä kiljumista, riippumatta siitä, ottaako Ponyon itsensä pois häkistä vai Kiiran. Lattialla saa yleensä parhaat äänet aikaan, kuten videosta kuuleekin.

Pontso onkin kehittänyt melkoisen äiti-tytär-suhteen Kiiran kanssa. Suhde on tosin varsin yksipuolinen. Alkuaikoina Ponyo seurasi häkissä suunnilleen Kiiran varjona ympäriinsä nenä kiinni Kiiran takapuolessa (mistä Kiira ei muuten tykkää) ja etenkin häkin ulkopuolella Pontso haluaisi jatkuvasti tunkea Kiiran alle tai ainakin aivan viereen (eikä Kiira tykkää siitäkään). Kiira on lähinnä välinpitämätön, mutta antaa Ponyolle turpiin aina kun tuntee yksityisen tilansa loukatuksi (eli aika usein). Se ei luonnollisestikaan tunnu haittaavan Pontsoa lainkaan.

Muutenkin Ponyo on osoittautunut melkoisen eloisaksi tapaukseksi: pelästyessään (esimerkiksi silmän räpäytystä muutaman metrin säteellä häkistä) se tapaa juoksennella päin seiniä, heinähäkkiin se hyppäsi ensimmäisen kerran jo viikon jälkeen (Kikilläkin kului useampi kuukausi) ja muutenkin häkistä kuuluu varsinkin iltaisin melkoista rallia. Kiira lähinnä katselee (makuultaan) ihmeissään, että onpa tuossa tapaus.

Ponyo aka Pontso

celeJanuary 10, 2011 6 Comments

Kiiran uusi kaveri saapui talouteemme eilen. Saanko esitellä, tulevien ruokakuvien valloittava rekvisiitta, americancrest Ponyo.

Se on aika pieni vielä.

Tai vaihtoehtoisesti Kiira aika iso…

Kiki 9.4.2008 – 18.11.2010

celeJanuary 2, 2011 3 Comments

Nyt kun pakollinen jokavuotinen joulutauko on pidetty, yritetään taas palata säännöllisempään bloggaukseen. Linnunrinnat odotuttavat vielä itseään, mutta sitä ennen täytyy kertoa suru-uutinen. Blogimme ahkera kuvauskohde Kiki lopetti nimittäin syömisen marraskuun alussa ja parin viikon paaston jälkeen se jouduttiin lopettamaan. Syyksi syömättömyyteen paljastui ruumiinavauksessa maksassa ollut kasvain. Jatkossa pitää siis pakottaa Kiira kaikkiin ruokakuviin…

Tässä vielä kokoelma Kikin vanhempia kuvia. Aiemmat blogatut kuvat löytyvät Kiki-tagin takaa.

Kiki oli aina olevinaan isompana häkin kuningas, mutta oikeasti Kiiran suoja kelpasi kyllä mainiosti jo pienenä.

Kikin suosikkipeli oli luonnollisesti Brood War.

Kiki oppi myös nopeasti hyppäämään heinähäkkiin, onhan niitä heiniä kovin vaikea syödä rautojen välistä. Heinähäkistä pois pääseminen tuotti tosin välillä ongelmia…

Kiki oli yleensä ottavana osapuolena hampaiden heiluessa (Kikillä kun ei ollut minkäänlaista käsitystä Kiiran vaatimasta yksityisyydestä), mutta ainoalla kerralla kun kinastelu saatiin kuvattua, hampaita heiluttikin Kiki.

Kiki oli myös kova haukottelemaan.

Marsujen pitäisi olla päiväaktiivisia, mutta meillä päivät kuluvat kyllä suureksi osaksi tässä asennossa.

Kiki oli aina valmiina syömään ja tapasikin hamuilla toiveikkaasti kohti korkeuksia.

Näin Kiki ja Kiira poseerasivat yksivuotiskuvassa.

Ja näin noin vuotta myöhemmin.

Spaghetti al mortaio

celeNovember 1, 2010 2 Comments

Kiira tuimana.

Kun nyt ei tästäkään ruuasta ole kovin erikoista sanottavaa, niin laitetaan taas heti kärkeen marsu. Kiira on jotenkin joutunut täällä kuvissa vähemmistöön, vaikka onkin meidän marsujen valioyksilö. Se taitaa johtua siitä, että Kiki on sen verran sekopäisempi kaveri, että siitä saa parempia kuvia kuin kuivakan asiallisesta Kiirasta.

Pasta oli tosiaan aika normisettiä. Muita kasvisruokia en oikein osaa tehdä, mutta monet kasvispastat toimivat meidän kriittisemmällekin lihansyöjälle. Tässä on kivasti makua yrteistä ja valkosipulista ja tekeminenkin on äärettömän helppoa. Laiskat (kuten minä) huijaavat ja laittavat aineet blenderiin morttelin sijaan. Oikeasti tämän kai pitäisi olla siis spaghetti al blender, eikä me käytetty edes spaghettia vaan jotain, jonka nimeä en enää muista.

Spaghetti al mortaio

kypsiä tomaatteja
basilikaa
punainen paprika
minttua
valkosipulia

1. Pilko tomaatit, poista siemenet. Revi basilika ja pilko paprika, minttu ja valkosipuli. Pane kulhoon tomaatit, paprika, minttu ja valkosipuli. Soseuta. Lisää hyvälaatuista oliiviöljyä ja revittyä basilikaa. Tarkista maku, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita pastan kanssa ja raasta päälle parmesaania.

Sotku

celeJanuary 13, 2010 4 Comments

kiirakupillapieni

Joulun alla tehtiin (Jamien perässä, ylläri) tällaista simppeliä, mutta herkullista jälkiruokaa. Tarvitset vain marenkia, kermavaahtoa ja marjoja, ja voit antaa vieraiden itse tehdä omat sotkunsa. Tätä Kiirakin söisi.

sotku

Sotku

uunipellillinen marenkia
kermavaahtoa
mansikoita
jotain muuta, mitä?

1. Kaikki sekasin ja kulhoon.

Omenaletut

celeNovember 17, 2009 2 Comments

hedelmatoffee
Kiira “Hedelmätoffee” englannincrest

Me tykätään letuista (ja palavista räteistä). Ajan saatossa suurin osa lettukokeiluistamme on jäänyt kuitenkin bloggaamatta ja tällekin meinasi käydä niin, mutta puristanpa nyt tämän kasaan.

Omenahilloke toimi oikein kivasti lettujen kanssa, ja lettujen sisään laitetut omenalohkot olivat hauska idea. Kokeiltiin ensin neljällä lohkolla, mutta tällöin lettujen kasassapitämisen kanssa tuli sen verran ongelmia, että kolme lohkoa osoittautui optimaaliksi. Me tehtiin näistä myös aika paksuja vakauden lisäämiseksi.

omenalettu

Omenaohukkaat

750 g kuorittua, hapahkoa omenaa, ilman siemeniä
50 g rusinoita
50-100 g sokeria

taikina
250 g vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
suolaa, sokeria
5 dl maitoa
3 rkl öljyä
2 munaa
tomusokeria

1. Tee ensin lisäkehillo. Viipaloi 500 g omenoista. Keitä viipaleet vesitilkassa rusinoiden kera pehmeiksi. Lisää joukkoon 50-100 g sokeria omenalajin happamuuden mukaan.

2. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe kulhossa. Tee keskelle syvennys ja lisää ripaus suolaa ja sokeria. Lisää maito, öljy ja munat, vatkaa sileäksi ja anna taikinan levätä noin 30 minuuttia.

3. Viipaloi loput omenoista ja kuumenna 1-2 viipaletta kerrallaan öljyssä pannussa. Kun omenat ovat paistuneet, valuta päälle taikinaa ja heilauta pannua niin taikina leviää tasaisesti. Käännä ja paista toinen puoli.

4. Tarjoa omenalettuset kuumina omenahillon ja tomusokerin kanssa.

Tavarataivas

celeApril 5, 2009 6 Comments

En ole aikoihin tarjoillut kuvia sorsakeittiöstä, joten tässäpä pari otosta viime kuukausien aikana sorsakeittiöön ilmaantuneista keittiövempaimista.

kitchenaid
Kiira tekee porkkanasmoothieta aamupalaksi.

Sauvasekoittimeni päästi savut pihalle noin puolen vuoden päivittäisen käytön jälkeen, joten päätin panostaa korvaajaksi hankitussa blenderissä laatuun. Tästä saa mukavasti esimakua Kitchen Aidin yleiskoneeseen, jota ainakaan vielä en ole tohtinut hankkia.

parila
Pariloitua Kikiä porkkanapedillä..

Parilapannu taas on ollut ostoslistalla pitempäänkin ja päädyin lopulta Le Creusetin valurautaiseen parilapannuun. Ei tainnut jäädä viimeiseksi Le Creuset -hankinnaksi; valurautapannuissakin on selvästi eroja.

tohotin
Kiira poseeraa liekinheittimen vieressä.

Ja liekinheitin (aka tohotin) on tietenkin jokaisen (mies)kokin unelma. Paahtovanukas ei mennyt nappiin ihan ekalla yrityksellä, mutta siitä joskus myöhemmin…

Pizzerian pekonipasta

celeMarch 12, 2009 3 Comments

kikijakiira

Kun saan käsiini uuden pastakirjan, ei liene yllätys, että kaivan sieltä mitä pikimmiten pekonipastan reseptin. En ollut oikeastaan lainkaan pettynyt, kun lyhyellä selauksella onnistuin löytämään lukuisia sellaisia. Ja mikä hienointa, italialaiset eivät kuulemma ole turhantarkkoja pastan luokittelun kanssa. Muutama pekonisiivu ei tee pastasta lihapastaa, vaan sen voi hyvillä mielin luokitella kasvisruuaksi.

Ruokabloggaajana olen myös oppinut arvioimaan reseptien hyvyyttä. Sorsanpaistajan tärkein sääntö onkin, että jos reseptin ohjeistus alkaa “paista pekoni voissa”, voit olla varma, että ruuasta tulee hyvää. Etenkin, jos muina raaka-aineina on kermaa ja tomaattia.

pekonivoi

Maccheroncini al fumé

valkosipulia
voita
pekonia
tomaatteja
kermaa
chiliä

1. Paista pekoni voissa, lisää pilkottu valkosipuli. Lisää pilkotut tomaatit (voit käyttää myös tölkkitomaatteja) ja tilkka chiliä. Anna hautua 15 minuuttia, lisää kerma. Anna makujen sekoittua hetki.