Lueskelin eilen keskustelua Pastanjauhajilla ja vähän siihen liittyen pohdiskelin jo aiemmin, että ei taida olla oikein sellaisia keittokirjoja, joissa “opetettaisiin” keittiötouhuja yksittäisiä vinkkejä lukuunottamatta. Onko kokkailu sitten sellaista puuhaa, että siihen ei auta kuin käytännön tekeminen?
Mietiskelin myös, että millainen kuva meistä ruokabloggaajista on ihmisillä, jotka eivät ole kummoisiakaan ruokaharrastajia, mutta haluaisivat tehdä ruokaa einesten vetämisen sijaan (lukeeko näitä edes muut kuin intohimoiset wannabekokit?). Ainakaan itse en pahemmin mieti ruokalajeja valitessa niiden monimutkaisuutta, vaan teen vain sellaista ruokaa joka vaikuttaa hyvältä. Toisaalta haluaisin kuitenkin olla Jamie Olivermainen sen suhteen, millaista kuvaa ruuanlaitosta luo. Ruuanlaitto ei todellakaan ole kovin monimutkaista näpertämistä, vaan mukavaa ajanvietettä, josta saa vielä palkinnoksi (yleensä) herkullisen aterian. Tässä suhteessa arvostan erityisesti Rosmariinin otetta ruokabloggaukseen. Jutut on kirjoitettu niin, että ainakin minun tekee mieli heti kokeilla kyseistä ruokaa, vaikka kyseessä olisikin hieman erikoisempi viritelmä.
Ruuanlaiton mukavuuteen vaikuttaa ylitse kaiken pari tekijää. Ensinnäkin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty myös ruuanlaitossa. Kun sen ohjeen lukee ihan kokonaan (itse tuppaan aina kämmäämään tämän kohdan) ja pilkkoo ainekset etukäteen, säästyy monelta harmilta. Toiseksi hyvät välineet, erityisesti terävät veitset ja laadukkaat pannut ja kattilat, helpottavat hommaa huomattavasti. Pitkällä tähtäimellä tulee todennäköisesti myös halvemmaksi sijoittaa vaikkapa kunnon valurautapannuun (, jotka ovat vieläpä pinnoitettuja pannuja selvästi halvempia) ja kattiloihin (Hackmannin Avantit ovat oma suosikkini). Pari muuta olennaista vinkkiä on paistaa aina huoneenlämpöistä lihaa ja lämmittää pannut ja uuni kunnolla ennen paistamisen aloittamista.
Olisi kiva muutenkin kuulla palautetta, että mitä te täältä haluatte lukea. Pitäisikö keskittyä enemmän resepteihin ja vähemmän jorinoihin vai päinvastoin?
Olen samaa mieltä Rosmariinin bloggaustyylistä ja ulottaisin kehut vielä siipallensakin. Pastanjauhantaa on suosikkini ruokabloogien sarjassa ja perustelut kutakuinkin samat kuin sinulla. Tämä sinun blogisi on listallani heti toisena Doughboyn blogin kanssa, mutta teidän blogejanne luen eri asenteella kuin Pastanjauhajia: en koskaan oikeasti edes kuvittele tekeväni mitään ohjeidenne mukaan, sillä en usko, että siitä tulisi mitään.
Kaikenlaisille ruokablogeille on tilaa ja joskus on kiva vain katsella ja ihmetellä, että mitä ne jotkut osaavatkaan keittiössään kokkailla.
Mutta jos tahtoisit joskus kirjoittaa jotain aloittelevalle ruoanlaittajalle, niin tee vaikka oma kategoria perusteellisille ohjeille? Niihin sitten toimintaohjeet niin perusteellisesti, että ei tarvitsisi tietää etukäteen perusasioita (esim. suurustaminen).
Itsehän olen ruokabloggaaja, joka ei ole “kummoinenkaan ruokaharrastaja”. Teen silti oikeaa ruokaa, enkä nauti eineksiä. En todellakaan ole mikään intohimoinen wannabekokki!
Tarkoitus ei ollut tietenkään dissata Pippurimyllyä. Hänen kirjoitustyylissään minua vain viehättää hieman eri asiat. Taikinapoika on minusta suomalaisista ruokabloggaajista ihan omassa luokassaan snobikategoriassa. 😉 Positiivisessa mielessä siis. Harmi, että siellä suunnassa ei ole viime aikoina näkynyt elonmerkkejä.
Tuollaisten perusteellisten ohjeiden kirjoittamiseen en ole vielä ryhtynyt/kyennyt, sillä enpä minäkään ole loppupeleissä kovin kummoinen kokki. Oma kompastuskiveni on kaiken sortin kastikkeet, jotka tuppaavat epäonnistumaan kerrasta toiseen.. Hellapoliisin blogissa sen sijaan on vähän väliä loistavia kuvitettuja ohjeita esimerkiksi kalan fileoinnista ja muusta.
Minun mielestäni ruokablogien lukemisen viehätys on nimenomaan siinä, että ne eivät ole pelkkiä reseptikokoelmia, vaan niistä heijastuu parhaimmillaan semmoinen tekemisen meininki, jota keittokirjoissa ei valitettavasti (Jamie Oliveria ja muutamaa muuta lukuun ottamatta) oikeasti saavuteta. Joten omakohtaista jorinaa ja ruokajutustelua kehiin vaan!
Niin, ja olen Kaiser Sozen kanssa samaa mieltä siinä, että reseptejä kiinnostavampaa on usein vain päästä kurkkaamaan, mitä ihmiset ovat kulloinkin laittaneet ruuakseen. Ideoiden ja inspiraation välittäminen on (ainakin Pastanjauhantaan tulleen palautteen) perusteella näissä hommissa ruokaohjeiden tarjoilemista keskeisempää. Sorsanpaistaja on rikastuttanut Suomen (hiljalleen nousevaa) ruokablogikenttää aivan valtavasti. Etenkin pekoniviikon järjestäminen oli tähän mennessä paras suomalaisia ruokablogeja kohdannut juttu, joten suosittelen, että jatkat omalla hyväksi havaitulla tyylilläsi. 😉
Hyvä meininki ja tekemisen ilo on kokkailussa ainakin meillä tärkeää. Sellaista ruokaa on kiva tehdä, jota tykkää syödä!
Oikeassa olet noiden ruoanlaiton mukavuustekijöiden kanssa. Hyvät perusvälineet tekevät tosi paljon! Opiskeluaikoina teimme silloinkin kohtuullisesti sapuskaa kotona, mutta puukot olivat niin tylsät, että tomaatit painuivat lysmyyn ennen siivuuntumista ja juurekset pakenivat terän alta. Nyt ihan hiljan hankimme vähän terävämpää rautaa, ja jo tuli toinen ote pilkontaan. Yhdellä kunnon kokkiveitsellä tekee melkein kaiken, kunhan sen jaksaa pitää terässä (ja kyllä jaksaa, kun on kerran terävällä veitsellä leikannut!).
Toinen hyvä toimintatapa on Jamienkin suosittelema perusmausteiden ja oheisraaka-aineiden pitäminen aina saatavilla. Kun kotona on omaan makuun istuva valikoima mausteita, jauhoja, öljyjä sun muuta pitkään säilyvää, riittää että tuo kaupasta tuoreet tavarat – simppeleimmillään vaikka pelkän köntin lihaa. Kaapin sisältöjä ja reseptejä hieman soveltamalla ateria syntyy äkkiäi. Kokkauksen kynnys laskee, kun ei välttämättä tarvitse suunnitella kaikkea etukäteen niin tarkoin. Pari pihviä tai kanan ostaa yhtä kätevästi kuin einespaketin.
Loppuun vielä linkkivinkki! Aika raikas ja erilainen tulokulma reseptien jakamiseen – kaverukset tekevät kukonhäntäreseptejä esittelevää videopodcastia aika napakalla otteella: Tiki Bar.
Luultavasti tämä ruokabloggauksen tärkein propagandaviesti olisikin se, että ruuanlaitto voi olla kivaa eikä välttämätön pakko. Syömistä kun ei voi oikein välttää.
Itse asiassa (kun nuo opiskeluajat ovat melko lähimenneisyyttä minulle) veitsivalikoimissani on kuorintaveitsen lisäksi vain fiskarsin kokkiveitsi ja pieni sahalaitainen tomaattiveitsi. Ja hyvin on pärjännyt, lähinnä kalan kanssa touhutessa tekee mieli vähän monipuolisempaa valikoimaa. Ajattelinkin syksymmällä hieman uudistaa katalogiani, mutta siitä varmaan sitten lisää kun aika on.
Heippa cele! Taikinapoika on kohta parantanut murtuneen ranteensa (kipsi veks ensi maanantaina!), ja kokkailu jatkuu 🙂 Annakin palasi takaisin Suomeen, joten toivottavasti jatkossa postailutahti taas hieman vilkastuu. Parin viime kuukauden aikana uusi työpaikka ja S ovat vieneet aikaa, mutta kun illat taas pimenevät niin eiköhän tilanne normalisoidu…