Talvi on pataruokien sesonkiaikaa. Viimeisen kuukauden aikana niitä onkin tullut laitettua aika lailla. Nippu hyviä raaka-aineita pataan ja miedolla lämmöllä uuniin muutamaksi tunniksi, niin lopputulos on melkein aina herkullinen. Tällä kertaa kylmän sään lisäksi houkuttimena on ollut Amazonin talvialesta ostamani Le Creusetin 27 sentin (reilu neljä litraa) pata. Ja miten olisinkaan voinut vastustaa, kun kyseisen padan sai alesta kotiovelle kuljetettuna reilulla seitsemällä kympillä. Le Creusetiinhan ihastuin jo parilapannun hankittuani.
Pidän painavista ja isokokoisista pannuista ja padoista. Niissä on yleensä väistämättä hyvä lämmönvarauskyky, mitä arvostaa erityisesti lihaa ruskistaessa. Kätevää onkin, kun samaa pataa voi käyttää niin liedellä kuin uunilla. Lisäksi vetoisuus riittää isompiinkin annoksiin: kahden hengen taloudessa neljä litraa pataruokaa riittää aika moneksi päiväksi. Ja onhan se uskottavamman näköistä kun padoista ja pannuista täytyy ottaa kunnolla kiinni, että niiden liikuttelu onnistuu. Ammattikeittiössä saattaisin olla toista mieltä.
Ennen tätä käytin eniten yksinkertaista savipataa, mistä en näemmä ole ikinä dokumentoinut tänne saakka ainuttakaan kuvaa. Siinäkin oli puolensa, etenkin lihan hauduttamisessa, mutta se keräsi aikojen saatossa niin paljon pinttynyttä likaa ja hajua, että piti lopulta heittää menemään. Tämän padan uskoisin kestävän suunnilleen ikuisesti.
Onnea uudelle padalle! Tuossa valinnassa ei voi mennä kovin pahasti pieleen.
Kiitos. Näin kuukauden koekäytön jälkeen ei kaduta. 🙂