Riisipuuro ja marjakiisseli

Meille on viimeisten kuukausien aikana kehittynyt varsinainen puuro+kiisseli -addiktio. Suunnilleen kerran viikossa on laitettava puuro liedelle tai uuniin ja kiisseliä tulemaan. Hommahan on hyvin yksinkertaista. Ohjeet löytyvät suoraan niin riisi-, ohra- kuin mannasuurimopussinkin kyljestä, eikä se kiisselinkään tekeminen sen monimutkaisempaa ole.

Puuromaidon pitää olla täysmaitoa, rasvattomammat vaihtoehdot eivät yksinkertaisesti maistu yhtä hyviltä. Toisaalta emme ole myöskään onnistuneet kerma- tai voilisäyksillä saamaan lopputuloksesta hyvää, vaikka olen kyllä syönyt herkullista riisipuuroa, jonka hyvyyden takana on kokin mukaan ollut runsas kerman käyttö. Helpointa puuro on tehdä uunissa ja lopputuloskin on jotenkin maukkaampi näin, vaikka valmistusaika piteneekin (sehän on minun kirjoissa vain hyvä juttu).

Kiisseli kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen puuron valmistumista, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla (puuronhan tulee olla kuumaa ja kiisselin kylmää). Kiisselistä tulee parasta kun sen tekee hyvään mehuun. Me käytetään Brunnebyn mehuja, useimmiten vadelmamehua. Marjana on näin syksystä useimmiten mansikka, kun niitä on pakastin täynnä, keväämmällä sitten vadelmaa ja mustikkaa sekoitettuna. Ja roiskaistaan me silloin tällöin mustikkaa mansikankin sekaan. Marjasekoitukset tekevät mausta aina hieman moniulotteisemman. Ja jäähdytys on nopeinta kun kattilan upottaa kylmään vesihauteeseen ja laittaa marjat lopuksi sekaan jäisinä.