Päivän indeksi 84.
Ensimmäisen viikon pudotus oli huima, mutta nyt paino on pysytellyt suunnilleen samoissa lukemissa muutamia päiviä. Ei tässä sikäli mitään paniikkia, koska olen laihtunut puolessatoista viikossa suunnilleen sen verran kuin ajattelin laihtuvani kolmessa. En voi vieläkään sanoa tehneeni ruokavaliossa kovin merkittäviä muutoksia, joten tähän mennessä pudonnut paino lienee lähinnä nestettä. Heiaheian mukaan urheilin kyllä viime viikolla reilut 10 tuntia, joten ehkä silläkin on vaikutusta.
Laihdutuskuurin aikana tulee tietenkin monenlaisia mielitekoja ja lupasinkin itselleni jo Alian brunssin kunhan ensimmäinen kolmannes tavoitteesta on täytetty. Sitä odotellessa on hyvää aikaa muistella taannoista käyntiä Farangissa.
Me harrastamme todella vähän ravintoloita ja vielä vähemmän aasialaistyylisiä fine dining -ravintoloita, joten en oikein osaa kiinnittää Farangin tasoa millekään skaalalle. Sen voin kuitenkin todeta, että Farang oli kevyesti paras ravintola, jossa olen käynyt.
Vierailimme ravintolassa viiden hengen porukalla lauantaina illalla. Ruokasali on varsin suuri ja hälyinen, kuten monet muutkin ovat todenneet, ja aivan täynnä. Tämä ei kuitenkaan olennaisesti häirinnyt tunnelmaa, lukuunottamatta naapuripöydässä elämänsä hauskinta iltaa viettänyttä naista, joka nauroi erittäin kovalla äänellä, usein ja paljon.
Otimme sittemin jo listalta poistuneen Ao Nang -maistelumenun, johon sisältyi yhteensä hulppeat yhdeksän pientä annosta. En ole kovin tulisen ruuan ystävä, joten hieman jännitti miten kestän seitsemän annoksen chilimäärän ennen jälkiruokia. Chilikiintiö tulikin täyteen, mutta vasta viimeisen ruokalajin aikana.
Suosikkini olivat kaksi ensimmäistä alkupalaa, jotka oli hienosti rakennettu todella moniulotteisiksi makupommeiksi, kuten tarjoilija meille niitä kuvasi. Pääruuista paras oli joka paikassa valtavasti hehkutettu karamellisoitu possu, joka totta vieköön osoittautui hehkutuksen arvoiseksi. Pöydästämme kuului tätä syödessä lähinnä hörinää, maku oli niin taivaallinen. Heikommasta päästä taas oli hieman mitäänsanomaton tofu-annos, joskin sekin oli kyllä erinomaisesti valmistettu. Pidin erityisen paljon myöskin hola hola -jälkiruuasta, joskin muu pöytäseurue piti enemmän toisesta kakkuannoksesta.
Juomana toimi tällä kertaa olutprojektini inspiroimana olut, mikä olikin erittäin hyvä ja toimiva valinta Kaakkois-Aasialaisille mauille. Yksi seurueestamme otti myös suositusviinit menulle, eikä niissäkään ilmeisesti vikaa ollut. Tarjoilu oli läpi illan erittäin lämminhenkistä ja ystävällistä.
Alla vielä pokkariräpsäisyt annoksista.
