Keittokirjahaaste: Spaghetti bolognese

Spaghetti bolognese

Kokkailin tämän keittokirjahaasteen seuraavan osan jo pari kuukautta sitten, mutta jotenkin postaus on jäänyt, koska näiden reseptien ylöskirjoitus on aika rasittavaa puuhaa…

Tämä on kuitenkin tähän mennessä kokkailemistani Heston-ruuista selvästi helpoin ja hauskin. Prosessihan on ihan sama kuin tavanomaisessa bolognesessakin: haudutetaan pitkään. Vähän jännitti lopputulema, kun vieraita oli kutsuttu illaksi ja lihakastike oli todella raskaan ja rasvaisen makuista ennen tomaattikompotin lisäämistä. Tomaattikompotti taas oli varsin hapokasta. Nämä kuitenkin täydensivät hienosti toisensa ja parin tunnin muhittelun jälkeen lopputulos oli mahtavan täyteläistä, muttei kuitenkaan liian rasvaista.

Tästä tuli ylivoimaisesti parasta bolognesea, jota olen tehnyt. Eikä mitään erikoisvälineitä tai tekniikkaa lihamyllyä lukuunottamatta tarvita. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Hestonin versiossa esillepano oli tehty vähän hienommin, mutta tyydyin itse kastikkeen sekoittamiseen pastan sekaan.

Takavuosien suosikki, tammitettu chardonnay, ei muuten selvästikään ole enää muodissa. Yritin etsiä Alkosta budjettivaihtoehtoa, mutta halvimmat tymäkästi tammitetut chardonnayt löytyivät vasta 15 euron hintaluokasta.

Spaghetti bolognese

Kastikepohja
125 ml oliiviöljyä
250 g häränhäntää, erotettuna luista ja jauhettuna
250 g porsaan lapaa, 1 cm kuutioina
375 ml tammitettua chardonnayta
1 tähtianis
450 g sipulia, hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä
450 g sipulia, kuutioituna
400 g porkkanaa, kuutioituna
125 g lehtisellerin vartta, kuutioituna
250 ml täysmaitoa

Tomaattikompotti
1,1 kg terttutomaatteja
1 tl suolaa
200 ml oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
225 g sipulia, kuutioituna
1 kukkurallinen tl korianterinsiemeniä
1 tähtianis
3 neilikkaa
4-5 tippaa tabascoa
4-5 tippaa kalakastiketta
2 tl worcestershirekastiketta
1 kukkurallinen rkl ketsuppia
30 ml sherryviinietikkaa
7 timjaminoksaa ja laakerinlehti sidottuna kimpuksi

Viimeistelyyn
100 g spaghettia per henkilö
sherryviinietikkaa, maun mukaan
parmesaania
6 rakuunanoksaa ja 4 persiljanoksaa sidottuna kimpuksi
suolatonta voita
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

1. Lämmitä suurta paksupohjaista pannua 5 minuuttia kohtuullisella lämmöllä. Murskaa tähtianis, paketoi se harsoliinan sisälle ja laita se pannulle hienonnettujen sipuleiden ja 25 ml öljyä kanssa. Kuullota 20 minuuttia tai kunnes sipulit ovat pehmeitä ja karamellisoituneita. Sekoita välillä. Laita sivuun.

2. Lämmitä sillä välin toista suurta paksupohjaista pannua 5 minuuttia miedolla lämmöllä. Hienonna valkosipuli. Lisää 50 ml oliiviöljyä pannulle ja laita sekaan valkosipuli, sipulit, porkkana ja sellerinvarsi ja kuullota miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, tai kunnes raa’an sipulin haju on loppunut. Kaada kasvikset kulhoon ja puhdista pannu.

3. Lämmitä pannua 10 minuuttia kovalla lämmöllä. Lisää 50 ml oliiviöljyä ja odota, kunnes se alkaa savuta. Lisää sekaan kuutioitu possu ja jauhettu härän häntä. Sekoita, kunnes liha on ruskistunut. Kaada ruskistetut lihat lävikköön tai siivilään, jotta ylimääräinen rasva valuu pois. Kaada lihat sitten suureen pannuun tai kattilaan. Huuhdo pannu, jossa ruskistit lihat, lorauksella viintä: Kuumenna viini kiehuvaksi, raaputa pohjasta kaikki maku irti ja anna nesteen redusoitua puoleen. Kaada se sitten samaan kattilaan lihan kanssa.

4. Poista tähtianispussi karamellisoitujen sipulien seasta ja lisää sipulit sitten lihan joukkoon. Huuhdo sipulipannu lopulla viinillä samalla tavoin kuin lihapannu. Kun neste on jälleen redusoitunut puoleen, kaada se lihan sekaan. Lisää myös kuullotetut kasvikset lihan sekaan.

5. Laita bolognese hyvin miedolle lämmölle ja lisää sekaan maito ja sen verran vettä, että aineet peittyvät juuri ja juuri. Anna kastikkeen kuplia miedolla lämmöllä ilman kantta kuusi tuntia silloin tällöin sekoittaen. Aineiden tulisi olla koko ajan kokonaan veden peitossa, joten voit joutua lisäämään vettä.

6. Aloita tomaattikompotin valmistus muutamaa tuntia ennen kuin bolognesepohja valmistuu. Laita suuri kattilallinen vettä kiehumaan. Täytä suuri kulho jääkylmällä vedellä. Poista tomaateista kannat. Ryöppää tomaatit: tiputa ne kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen, upota sitten muutamaksi sekunniksi jääkylmään vesikulhoon ja poista sen jälkeen kuori.

7. Leikkaa tomaatit vaakasuunnassa puoliksi. Lusikoi siemenet ja tomaatin sisukset ja pilko ne karkeaksi murskaksi. Siirrä kulhon päällä olevaan siivilään, ripauta päälle hyppysellinen suolaa ja anna valua 20 minuuttia. Sen jälkeen voit heittää siemenet pois, mutta säästä valunut tomaattimehu.

8. Pilko tomaatinpuolikkaat.

9. Lämmitä paksupohjaisessa suuressa pannussa 100ml oliiviöljyä miedolla lämmöllä. Hienonna valkosipuli ja lisää se ja sipuli pannulle. Kuullota 10-15 minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmeitä mutta eivät ruskistuneita.

10. Murskaa korianteri ja paketoi se pussiin harsoliinan sisään tähtianiksen ja neilikoiden kanssa. Lisää pussi pannulle.

11. Lisää pannulle tomaattimehu ja pilkotut tomaatinpuolikkaat.

12. Lisää tabasco, kalakastike, worcestershirekastike, ketsuppi ja sherryviinietikka. Lisää myös yrttikimppu ja keittele miedolla lämmöllä 2 tuntia.

13. Lisää lopuksi kompotin sekaan loppu öljy ja keitä kovalla lämmöllä säännöllisesti sekoittaen 15-20 minuuttia. Kaada lopuksi pinnalta pois imeytymätön öljy. Laita sivuun.

14. Kun bolognesekastike on hautunut, lisää tomaattikompotti kastikkeen sekaan ja hauduta miedolla lämmöllä 2 tuntia välillä sekoittaen.

15. Keitä pasta. Kuumenna suuressa kattilassa vettä. Jokaista 100 gramman pasta-annosta kohti tarvitset litran vettä ja 10 grammaa suolaa. Keitä pasta al dente.

16. Viimeistele pastan kiehuessa kastike. Tarkista mausteet ja lisää sherryviinietikkaa tarvittaessa leikkaamaan kastikkeen rasvaisuutta. Lisää runsaasti parmesaaniraastetta ja ota kastike pois lämmöltä. Ongi yrttikimppu ja maustepussi pois kastikkeessa ja laita tilalle persiljasta ja rakuunasta tehty kimppu sekä 100 grammaa suolatonta voita. Sekoita ja anna seistä 5 minuuttia.

17. Sekoita kastike ja pasta ja tarjoa heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Naudan ulkofilettä sous vide, porkkanakaviaaria ja uunijuureksia

Pääruuaksi halusin kokeilla vastaavalla kattila+uuni-menetelmällä kuin munankin kanssa sous vide -kokkausta jollain lihankappaleella. Painelin stockan herkun lihatiskille, mistä sain kätevästi pari isoa ulkofilepihviä vakuumipakattuina, kun vakumointikonetta ei kotoa löydy.

Sousvide.fi:stä löytyy mainiot ja syvälliset ohjeet sous vide -kypsennykseen. Periaatteessa homma on aika simppeliä. Valitaan haluttu kypsyys, lämmitetään vesi siihen lämpötilaan ja annetaan lihan kypsyä. Aika ei ole kovin tarkkaa, koska lihahan ei kypsy yli veden lämpötilan. Itse pidin paksuhkoja ulkofilepihvejä 60 asteen lämmössä (medium) pari tuntia.

Viimeistelyvaiheessa pääsinkin ihan uudelle levelille. Ruskistin lihan lopuksi nimittäin nopeasti kuumalla parilapannulla ja maustoin suolalla ja pippurilla, mutta koska liha oli sen jälkeen vielä valjun väristä, otin tohottimen kaapista ja ruskistin pintaa vähän lisää. Valitettavasti hiuslakkaa ei nyt ollut käsillä, joten tuunaaminen piti lopettaa siihen.

Lopputulokseen en ollut kovin tyytyväinen, mutta toisaalta odotuksetkin olivat melkoisen korkealla. Liha ei ollut erityisen mureaa, joskin tasaisen medium läpi pihvin, ja vajaaksi jäänyt ruskistaminen söi makua. Toisaalta sous vide -kypsentäminen oli niin helppoa, että eiköhän tätä tule toistekin kokeiltua. Kypsennystapa pääsisi ehkä paremmin oikeuksiinsa vähän jänteikkäämmällä lihalla ja pidemmällä kypsennysajalla, tai sitten fileellä matalammassa lämpötilassa.

Lihan kaveriksi tein uunijuureksia (jos kaikki muu menisi pieleen, niin olisi ainakin jotain syötävää) sekä toista molekyylikomponenttia, eli porkkanakaviaaria. Koska en maustanut näitä mitenkään, oranssit pallerot eivät maistuneet juuri millekään, mutta nämä olivat silti se osa ateriasta, josta on saanut jälkikäteen kuulla eniten, joten pitänee laskea onnistumiseksi. Lisäksi näiden tekeminen oli todella helppoa. Alginaatti sekoitetaan porkkanamehuun ja kalsiumtabletti liotetaan veteen ja sitten vain tiputellaan pisaroita kylpyyn ja huuhdellaan muutaman minuutin kuluttua. Resepti on peräisin Anu Hopian mainiosta molekyyligastronomia-blogista.

Porkkanakaviaari

Perusliemi:
2 dl porkkanamehua
1 tl valkoista Melatin-hyytelöintiainetta

Kalsium-kylpy:
2 dl vettä
1/2 tablettia Calsium porettablettia.

1. Mittaa hyytelöintiaine porkkanamehuun ja sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Vältä ilman sekoittamista joukkoon.

2. Anna seoksen tasaantua hetki (noin vartti), jotta hyytelöintiaine vettyy kunnolla.

3. Valmista kalsiumkylpy liottamalla poretabletti veteen.

4. Valmista kaviaaria tiputtelemalla melatin-porkkanamehuliuosta esimerkiksi lääkeruiskulla kalsiumkylpyyn. Anna kuulien olla kalsiumliuoksessa 2-5 minuuttia sen mukaan, kuinka paksun hyytelökuoren haluat saada aikaan.

5. Huuhtele kuulat nopeasti vedessä, jotta hyytelöityminen pysähtyy.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Häränhäntäkeitto

Vuoden vaihteessa yksi sun toinen blogi lupailee asioita tälle vuodelle. Seuraan mielenkiinnolla ainakin sitä, miten Marin leipäprojekti tulee etenemään. Leipää lupasi leipoa myös Liemessä-Jenni.

Minä aloittelin kyllä jo viime vuoden puolella keittoprojektia, mutta en tee siitä lupauksia, koska siten projekti lopahtaa varmasti alkumetreillensä. Poroa tulee lähes varmasti kokattua aika paljon lähitulevaisuudessa, kun viimeistään kesäksi pitää saada pakastimeen tilaa uusia projekteja varten.

Keittojen kokkaaminen liittyy pari vuotta sitten hankkimaani Professional Cooking -kirjaan, jota ajattelin vihdoin yrittää lähestyä systemaattisemmin (keitto-luku on heti liemien ja kastikkeiden perässä). Sisarkirja Professional Bakingistä olen leiponut tännekin vaikka mitä, mutta jotenkin ruuanlaitto ei vain tunnu niin analyyttiselta puuhalta että siitä jaksaisi lukea samalla tasolla. Pieni mittausvirhe kuitenkin pilaa helposti leivonnaisen, kun taas kokkaillessa voi yleensä maistella ja paikata mokia myöhemmin. Ruuanlaittoonkin näyttäisi kuitenkin liittyvän koko lailla erilaisia menetelmiä, joita ei kovin järjestelmällisesti ole aiemmin tullut mietittyä, joten tällainenkaan lähestymistapa ei liene pahitteeksi.

Ihan ensimmäisenä tein kuitenkin keittoa, johon ei liity mitään ihmeellistä, vain aikaa vaaditaan jokunen tunti. Lopputuloksena syntynyt lähes kastikemaisen paksu hännästä irronneen liivatteen suurustama liemi oli kuitenkin vaivan arvoinen. Sekään ei haitannut, että lihaliemi oli oikeaa paksua lihalientä, eikä mitään liemikuutiosuolaa.

Häränhäntäkeitto

härkäliemeen:
900 g häränhäntää
1 iso tai kaksi pientä porkkanaa kuutioituna
pieni sipuli kuutioituna
1 lehtisellerin varsi kuutioituna
2 litraa lihalientä
1 laakerinlehti
hyppysellinen kuivattua timjamia
2 kokonaista mustapippuria
1 neilikka
1 valkosipulinkynsi

keittoon:
200 g porkkanaa, pieninä kuutioina
200 g naurista tai lanttua, pieninä kuutioina
100 g purjoa, suikaleina
40 g voita
100 g tomaattia kuutioina
20 ml sherryä
suolaa ja pippuria

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Ruskista häränhäntäpaloja uunissa, kunnes ne ovat ruskistuneet. Poista rasva pannusta ja huuhtele pannu lihaliemellä ja kaada liemi kattilaan.

2. Lämmitä lihaliemi, häränhäntä ja porkkanat, sipulit ja sellerit isossa kattilassa. Kun vesi kiehuu, madalla lämpöä niin että vesi hieman poreilee. Kuori pinnalle nouseva rasva ja lisää mausteet.

3. Keitä kunnes liha on pehmeää, noin kolme tuntia. Lisää vettä välillä, jos lihat eivät ole enää kokonaan peittyneitä veteen.

4. Poista häntäpalat liemestä ja erottele lihat luista. Leikkaa isoimmat lihakimpaleet pienemmiksi paloiksi.

5. Siivilöi liemi ja poista rasva pinnalta.

6. Kuullota porkkanat, nauriit ja purjot voissa pannulla kunnes ne ovat hieman pehmenneet, älä ruskista. Lisää kasvikset liemen joukkoon ja keitä kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Lisää häntälihat ja tomaatti ja keitä miuutti.

7. Lisää sherry ja mausta suolalla ja pippurilla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Itse tehdyt ranskikset ja tomaatti-rakuunakastike välikyljykselle

Otetaanpa nyt heti kärkeen ydinkohta: ranskalaisten tekeminen itse on helppoa ja lopputulos pesee kaupan ranskikset satanolla. Olinhan minä näitä ranskishehkutuksia lukenut yhdestä sun toisestakin blogista, mutta kaupassa laiskuus aina voitti pakastehyllyn kohdalla. Mutta ei voita enää: parin viikon aikana omatekoiset ranskikset ovat höyrynneet lautasella jo kolmesti, eikä tästä ole paluuta vanhaan. (Tästä ei sitten pidä vetää mitään johtopäätöksiä ranskalaisten syöntitiheyden yhteydestä blogihiljaisuuteen..)

Ranskalaisten kaverina (lisukkeena?) meillä oli suosikkipihvilihaani entrecoteta tomaatti-rakuunakastikkeella. Reseptit olivat kauhukeittiön uuden kauden kunniaksi Gordon Ramsayn Sunnuntairuokaa-opuksesta. Ruokakriitikkomme mielestä kastike toimi lihan kanssa jopa paremmin kuin perinteinen bearnaisekastike. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ranskalaisten herkullisuus antoi hieman ylimääräisiä pisteitä kastikkeelle. Kastike oli kyllä toimiva pari lihalle, mutta voiko nyt kukaan (Rosmariinin lisäksi siis) pitää tomaattikastikkeesta enemmän kuin voikastikkeesta?

Ranskanperunat

1 kg isoja perunoita
merisuolaa
oliiviöljyä
rosmariinia

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita kattilaan vettä kiehumaan. Kuori perunat ja leikkaa ne 1 cm paksuisiksi tikuiksi. Kypsennä kiehuvassa suolatussa vedessä 3 minuuttia. Valuta hyvin ja taputtele kuivaksi pyyhkeellä.

2. Levitä perunat öljytylle uunipellille. Pirskota päälle lisää öljyä, mausta reilusti suolalla ja ripottele rosmariinia päälle. Ole maltillinen rosmariinin kanssa, rosmariiniperunat ovat asia erikseen. Paista uunissa 30-40 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeita ja rapeita. Kääntele perunoita pari kertaa paistamisen aikana, jotta ne ruskettuvat tasaisesti.

Tomaatti-rakuunakastike

aika monelle pihville

6 tomaattia
5 rkl ketsuppia
2 rkl worcestershirekastiketta
1-2 rkl dijoninsinappia
hiukan tabascoa
1 sitruunan mehu
2 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
2 isoa salottisipulia pilkottuna
iso kourallinen rakuunaa, lehdet silputtuina
kourallinen persiljaa, lehdet silputtuina

1. Leikkaa tomaatit puoliksi, purista siemenet ulos, hienonna sisus ja laita kulhoon. Lisää muut aineet, mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Jos teet kastikkeen etukäteen, lisää tuoreet yrtit vasta juuri ennen tarjoilua.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Lihakeitto

Lihapadan perään blogattavaksi sopii mainiosti lihakeitto. Tällainen lihakeitto kun muistuttaa kovin paljon lihapataa. Käytän lihakeitossa aina pitkään haudutettavaa ruhonosaa, esimerkiksi naudan etuselkää. Liemi on aina lihaliemestä ja kasviksina on aika lailla samoja juureksia ja vihanneksia kuin patoihinkin voisi laittaa. Lisäksi perunat uppoavat keittoon itseensä kun padoissa ne tapaavat olla lisäkkeen roolissa.

Minulle on vakiintunut tavaksi aloittaa keiton tekeminen kuutioimalla liha kattilaan ja lisäämällä kattilaan sen verran vettä, että lihat peittyvät sentillä tai parilla. Sitten keitän pari kolme tuntia miedolla lämmöllä, niin, että vesi juuri ja juuri kuplii. Noin puolen tunnin jälkeen lihasta on irronnut veden pinnalle vaahto, jonka kaavin varovasti kauhalla pois. Tämän jälkeen saatan heittää sekaan jokusen mauste- tai mustapippurin.

Muutaman tunnin keittämisen jälkeen liha on pehmennyt ja luovuttanut liemeen mahtavasti makua. Tästä pisteestä keitto valmistuukin sitten nopsasti. Keittoon lisätään vettä tai lihalientä ja halutut kasviskomponentit kypsymisjärjestyksessä: ensin porkkana/lanttu/juurekset (keittojuurekset toimii), niiden perään perunat (jotka tapaan leikata melko pieniksi kuutioiksi) ja sitten muut kasvikset, esimerkiksi purjoa tai sipulia tai herneitä tai mitä mieli tekeekin. Aivan lopuksi maustan vielä tuoreilla yrteillä (persilja on hyvää) ja lisään tarpeellisen määrän suolaa. Juureksiin kannattaa jättää purutuntumaa. Seuraavana päivänä lämmitettäessä alkavat perunat muuten helposti olla hajoamispisteessä, eikä mössöä ole muutenkaan kiva syödä.

Lihakeitto

700 g naudan etuselkää
vettä
1/2 – 1 1/2 litraa lihalientä
kymmenkunta mauste- tai mustapippuria
1 pussi keittojuureksia
2 porkkanaa
6 perunaa
puolikas purjo
150 g herneitä
puska tuoretta persiljaa
suolaa

1. Leikkaa liha parin sentin kuutioiksi. Lisää kattilaan ja peitä lihat vedellä. Keitä juuri ja juuri kiehuen 3 tuntia. Noin puolen tunnin jälkeen kerää lusikalla varovasti pintaan muodostunut vaahto. Tarkasta välillä, ettei vesi lopu.

2. Leikkaa porkkana ja perunat pieniksi kuutioiksi. Lisää ensin porkkana ja keittojuurekset, noin 5 minuuttia myöhemmin perunat. Leikkaa purjo pitkittäin halki ja puolikkaat noin sentin mittaisiksi suikaleiksi. Lisää kattilaan. Keitä noin 10 minuuttia, tai kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä. Heitä joukkoon herneet ja persilja ja lisää suolaa, kunnes liemi on sopivan suolaista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Provencen lihapata

Lihapatoja olen blogannut monenlaisia. Viime aikoina en ole enää jaksanut jokaista tänne laittaa, kun peruskonsepti tuntuu olevan suunnilleen sama: nautaa, lammasta tai possua pataan (ja naudan tapauksessa pakollinen possukomponentti eli pekoni), sekaan sipulia, porkkanaa, lehtiselleriä, jokunen yrtti tai muu mauste ja liemi viiniä, lihalientä tai näiden sekoitusta. Sitten muutama tunti uunissa ja hyvää tuli.

Peruskonsepti on sama myös tässä lihakirjasta nappaamassani provencen lihapadan reseptissä. Halusin laittaa tällä kertaa pataan tomaattia, kun lähikauppa yllätti näin talvikaudella kypsillä ja edullisilla marokkolaisilla tomaateilla, joten resepti sopi kuin nenä päähän. Muina variaatiopisteinä tässä toimivat neilikka (joka ei kovasti maistunut) ja appelsiininkuori (joka maistui). Appelsiini toi tähän raikkauden lisäksi mukavan tuoksun, joka levisi jo paistoaikana ympäriinsä ruokahalua herätellen.

Provencen lihapata

1,5 kg patalihaa naudasta (esim. rinta, etuselkä)
2 rkl oliiviöljyä
350 g pekonia tai possunkylkeä tai molempia, kuutioituna
5 dl valkoviiniä
5 dl vettä tai mietoa lihalientä
1 sipuli
4 neilikkaa
4 valkosipulinkynttä, pilkottuna
2 laakerinlehteä
muutama timjaminoksa (tai kuivattua timjamia)
1 appelsiinin kuori raastettuna
2 porkkanaa isoina paloina
3 lehtisellerin vartta, isoina paloina
500 g tomaattia, kuutioituna
suolaa ja mustapippuria

1. Leikkaa nauta melko isoiksi suupaloiksi. Voit poistaa osan rasvasta, mutta älä poista kaikkea.

2. Lämmitä oliiviöljy isolla paistinpannulla. Ruskista pekoni tai kylki kevyesti (muttei rapeaksi). Siirrä reikäkauhalla isoon pataan. Ruskista nauta samalla pannulla muutamassa erässä ja siirrä myöskin pataan.

3. Kaada hieman viintä pannuun ja kaada se sekä paistorasvat pataan. Kaada pannulle loppu viini, kiehauta ja kaada pataan. Toista sama vedelle/lihaliemelle. Nesteen tulisi peittää lihat parilla sentillä tässä vaiheessa.

4. Leikkaa sipuli puoliksi ja pistä kumpaankin puolikkaaseen pari neilikkaa ja lisää pataan. Lisää myös valkosipuli, yrtit, appelsiinin kuoriraaste, porkkanat, lehtisellerin varret ja tomaatit. Mausta kevyesti suolalla (muista että pekonista irtoaa suolaa ja veden haihtuessa suolaisuus muutenkin lisääntyy). Laita pata 120 asteiseen uuniin, tai keitä miedolla lämmöllä 3-4 tuntia, eli kunnes liha on täysin pehmennyt.

5. Pata on parhaimmillaan päivän tai parin päästä, joten sen voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä. Lisäkkeenä voi tarjota perunaa muodossa tai toisessa, tai vaikka pastaakin.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Häränhäntää ja -kieltä punaviinikastikkeessa

Lähikauppamme lihatiskillä oli harvinaisen hyvä päivä tällä viikolla. Samalla reissulla mukaan tarttui mahtavan rasvaisia kyljyksiä (niistä olikin jo juttua facebookissa, myöhemmin täälläkin kunhan saan viikkotolkulla lojuneen kyljyspostaukseni parsittua kasaan) sekä häränhäntiä. Ajatukseni oli tehdä hännistä jotain tomaattipohjaista pastakastiketta, kuten olen joskus aiemminkin tehnyt, mutta sitten päätin vielä vilkaista, mitä Lihakirjalla olisi aiheesta sanottavanaan.

Ensimmäinen kokemukseni häränhännästä on ehkä viiden vuoden takaa, kun teimme niitä jonkun satunnaisen reseptin mukaan. Tässä reseptissä lihaa haudutettiin vaivaiset puolitoista tuntia, ja muistan elävästi millainen hampaan ja lihaskalvojen välinen taistelu käytiin, jotta lihasta irtoaisi edes jotain pientä syötävää. Myöhemmin olen oppinut riittävän hauduttamisen tärkeyden ja uskoa loi myös kirjan reseptikuva, jossa liha on tosiaan täytenä silppuna. Ja hienostihan se silppuuntuikin ilman sen kummempia voimasanoja ja työvälineitä ihan sormin kaivamalla, kun aikaa oli kulunut sellainen nelisen tuntia. Ja kun ensimmäisen erän on syönyt, seuraavaksi päiväksi voi helposti tehdä hyytelöitynyttä häntää ja kieltä jakamalla ylijäämäsoosin annoskuppeihin. Seuraavaksi päiväksi liivate on tehnyt tehtävänsä ja annokset pysyvät hienosti kasassa.

Kieli jäi tällä kertaa kokematta, mutta resepti toimii vallan mainiosti myös pelkällä hännällä. Söimme tämän kanssa lisäkkeenä piparjuuriperunamuusia. Perunamuusista taisin lupailla jo pari vuotta sitten postausta, joten jos vaikka seuraavaksi onnistuisi se…

Häränhäntää ja -kieltä punaviinikastikkeessa

1 häränhäntä, lyhyiksi pätkittynä
1 kokonainen tuore häränkieli, tai toinen häntä
naudan ydinluu tai siansorkka (helpottavat kylmän version jämähtämisessä, jos syöt tuoreena, ei pakollinen)
2 suurta porkkanaa, pilkottuna
2 sipulia, pilkottuna
2 lehtisellerin vartta, pilkottuna
1 pieni nauris, pilkottuna
puolikkaan appelsiinin raastettu kuori
nippu tuoreita yrttejä (laakerinlehti, timjami, persilja)
puoli pulloa punaviiniä
suolaa ja pippuria

1. Voit liottaa häränhäntää ja -kieltä muutaman tunnin suolavedessä. Tämä ei ole välttämätöntä, jos aikaa ei ole liiemmin (muutenhan tämä valmistuu hetkessä). Jos teet näin, huuhtele ne kylmässä vedessä ennen keittämistä.

2. Laita suureen kattilaan häränhännät, kieli, ydinluu tai sorkat, vihannekset, appelsiininkuori ja yrtit. Lisää vettä niin että lihat ja vihannekset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen (niin, että mahdollisimman vähän kuplia nousee pintaan) ja kerää pinnalle muodostuva ruskea mönjä pois. Peitä kannella ja keitä levyllä tai 120 asteisessa uunissa vähintään 3 tuntia, kunnes hännän lihat irtoavat luusta helposti.

3. Kerää hännänpalat ja kieli kattilasta (talteen). Siivlöi sen jälkeen liemestä vihannekset ja sorkat tai ydinluu (ja heitä ne roskiin). Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan, lisää punaviini ja keitä kokoon. Liemen maku vahvistuu keitettäessä, joten maistele lientä kunnes se maistuu omaan makuusi sopivalta. Itse keitin liemen noin kolmasosaan alkuperäisestä konsentraatiosta. Mausta suolalla ja pippurilla, mutta vasta kokoon keittämisen jälkeen. Voit myös lisätä tilkan punaviiniä.

4. Liemen keittyessä irroita häntäpaloista lihat luista. Poista myös isoimmat rasvaklimpit. Kuori kielestä karkea iho ja leikkaa pieniin palasiin. Lisää lihat takaisin kokoonkeitettyyn liemeen ja keitä vielä pari minuuttia. Tarjoa piparjuurimuusin ja kasvisten kera.

5. Kylmään versioon täytä pieni kulho tai vastaava liemellä ja pane se kelmulla peitettynä jääkaappiin, kunnes se on hyytynyt.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Saltimbocca vasikan entrecôtesta

Parin kasvisvirityksen jälkeen pääsimme vihdoin lihan makuun. Koska lounaalla oli ollut jo yhtä sun toista syötävää, emme tehneet mitään lisäkkeitä. Tämän kanssa sopisi tomaattikastike tai ihan vihersalaatti. Meillä oli italialaisittain tylysti pihvi muuten tyhjällä lautasella.

Vasikka kypsyy älyttömän nopeasti joten paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana. Kypsytin näitä mielestäni hyvin lyhyen aikaa, mutta pihvit olivat ehtineet siitä huolimatta käytännössä läpikypsyä. Vasikan entrecôte on kuitenkin niin mureaa ja rasvaista lihaa, että lopputulos oli siitä huolimatta maukasta ja mureaa.

Saltimbocca vasikan entrecôtesta

vasikan entrecôteta tai ulkofilettä tai paistia yksi pihvi ruokailijaa kohti
tuoretta salviaa
viipale prosciuttoa pihviä kohden
(suolaa ja) pippuria
voita tai öljyä paistamiseen

1. Asettele pari salvianlehteä kunkin pihvin päälle. Peitä pihvit prosciuttoviipaleella ja kiinnitä puutikuilla, niin että ne pysyvät kasassa paistettaessa. Entrecôteta ei kannata nuijia ohueksi, koska se hajoaa helposti.

2. Paista kuumalla pannulla voissa tai öljyssä hyvin, hyvin nopeasti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Viikonlopun italialainen menu

Viikonloppuna oli taas aihetta syödä hyvin ja tällä kertaa päädyimme italialaiseen pitemmän kaavan mukaan. Ideana oli tehdä saltimboccaa vasikasta, koska sitä ei ollut ennen päässyt kokeilemaan ja nyt vasikkaa tuntuu olevan kaupoissa. Koska ulkofilettä ei ollut tarjolla, varioin vähän ja tein paksummat pihvit entrecôtesta. Muut ruuat valittiin sitten sillä perusteella, että saatiin salviaa vähän joka ruokaan. Tällaista oli listalla:

Kylmä kesäkurpitsakeitto
Salviapestoa ja spaghettia
Saltimbocca vasikan entrecôtesta
Pannacotta ja tämän kesän marjoja

Reseptejä seuraa perästä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Välikyljys bearnaisekastikkeella ja friteeratut ranskalaiset

Juhannuksen kunniaksi heitimme terveysajattelun eteisestä oven ulkopuolelle saakka ja nautiskelimme oikein kunnolla rasvaisesta lihasta rasvaisella kastikkeella, luonnollisesti rasvaisten lisäkkeiden kera.

Emme varsinaisesti harrasta pihvejä valtavan usein, joten niistä ei kummemmin ole tullut blogattuakaan. Mitään kauhean omaperäistä kirjoitettavaa ei pihvin paistamisesta siis ole. Hyvä perustietokatsaus löytyy pastanjauhajilta. Eipä minulla tuohon paljon lisättävää.

Naudanlihasta kun puhutaan, niin kannattaa muistaa, että kaikki, mitä lihalle teet, kuivattaa sitä. Mehevimmän pihvin saat, kun vetäiset sen raakana huiviin. Jos taas tavoitteena olisi kypsä, mutta mahdollisimman mehukas pihvi, paras tapa olisi kypsentää hyvin matalassa lämmössä uunissa. Kuumalla pannulla liha paistetaan täysin maun takia: tumma karsinogeenipinta maistuu hyvältä. Tämä siis lihan kuivumisen kustannuksella.

Minä tykkään paistaa pihvit valurautaisella parilapannulla. Sen voi lämmittää todella kuumaksi ja antaa mennä vaan. Tuloksena on kivat karsinogeeniraidat, mutta liha kypsyy silti ennen pinnan palamista aivan mustaksi. Ei siis tarvitse alkaa miettiä levyn himmausta tai muuta sellaista, joka ainakin minulla on aina ongelmana tavallisella pannulla paistaessa. Ja me ei tykätä ihan raa’asta lihasta. Parilalla kypsyys on yleensä sopiva silloin, kun pinnan väri on houkuttelevimmillaan.

Ruhonosista suosikkini pihviksi on mukavan rasvaisa entrecote. Siinä on mehukkuuden lisäksi vähän enemmän makua kuin sisä- tai ulkofileessä. Juhannuksen kunniaksi teimme ruokala.netistä löytyneellä reseptillä bearnaisekastiketta ja ranskalaisetkin uppopaistoimme öljyssä, kun uunin kanssa kävi pieni hasardi.

Bearnaisekastike

4 keltuaista
1 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl valkoviiniä tai vettä
200 g voita
2 rkl hienonnettua persiljaa ja rakuunaa
tilkka sitruunamehua
valkopippuria

Mittaa etikka ja vesi kattilaan. Lämmitä hetki. Lisää joukkoon keltuaiset koko ajan hyvin vispaten. Kun seos alkaa saada kuohkeutta ja paksuuntua, nosta kattila sivuun ja lisää pehmennetty voi pieninä nokareina kattilaan. Sekoita hyvin koko ajan. Kun kastike on tasaista, lisää yrtit, valkopippuri ja tilkka sitruunamehua. Huom! Älä lämmitä kastiketta enää valmistuksen jälkeen. Tarjoa heti tai peitä astia esim. foliolla, ettei kastike jäähdy!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone