Helmikuun samppanjatasting vielä tuoreena mielessä pääsin osallistumaan muiden ruokabloggaajien kanssa Decanterin järjestämään Riedel-viinilasitastingiin. Aihe oli mielenkiintoinen, koska olen jo aiemmin vakavissani harkinnut Riedel-lasien hankkimista. Suurimpana esteenä on ollut (hinnan lisäksi) se, että minulla ei ole kovinkaan vakiintunut viinimaku, joten tietylle rypäleelle suunnitellun lasin hankinta on tuntunut haastavalta.
Tasting järjestettiin Lauttasaaressa Decanterin tiloissa, jossa meitä emännöi Essi Mäntylahti. Tastingista jäi päällimmäisenä mieleen, että suurin vaikutus oli viinin hajuun. Pienehköstä “standardilasista” haistellessa tuoksut olivat kuin nuhaisen nenän läpi haisteltuna verrattuna Riedelin yleensä isompiin laseihin. Lasin muodollakin oli merkitystä. Ehkä parhaiten tämä tuli esille, kun kaadoimme hapokasta pinot noiria hapokkuutta korostavaan chardonnay-lasiin. Viini oli sille tarkoitetusta lasista hieman hapokkaan oloinen, mutta chardonnay-lasista maistettuna hapokkuus oli vahva, että viini tuntui lähes juomakelvottomalta.
Mielenkiintoista oli, että eri lasien erot oli todella helppo havaita; mielikuvitusta ei tarvinnut käyttää. Toinen, laajemman tastingin vaativa, asia olisi sitten selvittää, toimiiko tietylle rypäleelle tarkoitettu lasi todella kaikkien kyseisestä rypäleestä tehtyjen viinien kanssa paremmin kuin joku muu lasi. Esimerkkinä voisi vaikka olla samainen pinot noir: jos viinintekijä on halunnut hieman vaimentaa pinot noirin hapokkuutta, maistuuko se hapokkuuden kurissa pitävästä pinot noir -lasista jo liian vähähappoiselta. Toinen ongelma on sitten sama, jota mietin ennen tastingia: pitääkö näitä laseja todella hankkia koko arsenaali, ennen kuin eri viineille löytyy todella sopivat lasit. Yleislasina meille suositeltiin rieslingille ja chiantille suunniteltua lasia, mikä onkin mainiota, koska chianti ja riesling ovat suosikkejani, mutta toimiiko yksi lasi sitten loppupeleissä kaikelle viinille sen paremmin kuin jonkun toisen valmistajan tekemä yleislasi.
Tastingin jälkeen maistelimme vielä rullia, eli riisipaperin sisään käärittyjä aasialaisia sormisyötäviä. Näiden makumaailma oli sushiin verrattuna enemmän Kaakkois-Aasiaan kallellaan koriantereineen ja kalakastikedippeineen. Maistui minullekin ja variaatiomahdollisuuksia lienee lähes rajatta.
