Metaruokaa

Näettehän nuo pulskat sorsat? Haluaisin syödä ne. Olen himoinnut sorsia siitä saakka kun näin niitä eräs talvi pitkät rivit jäätyneenä keskellä järveä. Valmiiksi pakastettua sorsapaistia? Sittemmin olen hankkinut oman sorsafarmin. Tai ei se oikeastaan ole mikään farmi, mutta olen lihottanut niitä ahkerasti ranskanleivällä. Sorsani tosin pettivät minut. Aiemmin sorsia oli kymmeniä. Aina kun ne haistivat ranskanleivän tuoksahduksen ne suorastaan syöksyivät ympärilleni mussuttamaan. Sorsat osaavat muuten olla varsin väkivaltaisia. Lempihuvejani on heittää yhdelle sorsalle valtavan suuri leipäpalanen ja katsoa miten se joutuu kynityksi kun muut sorsat haluavat osille… Mutta niin, sorsani tosiaan pettivät minut. Kun lähdin kuvaamaan niitä tätä blogia varten, niitä ei ollutkaan jäljellä enää kuin kaksi. Muut olivat kai lähteneet lintuinfluenssaa hakemaan tai jotain.

Totuus on kuitenkin se, että en ole ikinä syönyt sorsaa. En oikein edes tiedä miten sorsa olisi paras paistaa. Siksi julistankin avatuksi sorsanpaistajan ensimmäisen reseptikilpailun! Kilpailuun kelpaa mikä tahansa resepti, jossa käytetään jotain osaa sorsasta. Ainut rajoite on, sorsien nykyisestä terveystilasta johtuen, että sorsan pitää olla täysin raa.. kypsää. Lisäksi suosittelen seuraamaan ensin hiukan aikaa ruokamieltymyksiäni, sillä raaka-ainepulasta (vrt. kuva) johtuen en voi kokeilla kaikkia reseptejä. Voit mainita kummasta sorsasta haluat reseptisi laitettavan. Kilpailussa tulee olemaan mahtavat palkinnot, joista kerron myöhemmin.

Oikeastaan tämä on huono aika aloittaa ruokablogin pitäminen. Olen nimittäin laihdutuskuurilla ja boikotoin mm. suklaata, karkkia, keksejä, pekonia, jauhelihaa, voita, sokeria, kermaa, juustoa, alkoholijuomia… Painoa nyt vaan on pakko pudottaa. Olen yrittänyt pyydystää farmaamiani sorsia, mutta aina ne lähtevät karkuun viime hetkellä. Enkä yleensä jaksa lentää niiden perässä kovinkaan pitkään.

Minulla on sorsien lisäksi pari muutakin pakkomiellettä. Ensimmäinen niistä on Tokyokanista saatava tsuru mai -riisi. Kuten eräs kaverini totesi, tsuru mai on täydellistä sushiin ja risottoon, eli kaikkeen mihin hän käyttää riisiä. Minä tosin käytän sushiin kohuko rosea ja risottoon arborioa, mutta tsuru maita sitten lähes kaikkeen muuhun. Pakkomielle tähän kyllä oikeastaan syntyi vasta kun ostin tsuru maita viimeksi viiden kilon säkin. Siitä ei oikein pääse eroon ilman jonkin sortin hulluutta.

Se toinen pakkomielteeni on juustokakut. Siihen minulla on hyvä syykin. Tyttöystäväni nimittäin on hulluna juustokakkuihin. Tai en tiedä pitääkö hän varsinaisesti juustokakuista, mutta niiden pohjana usein käytetty keksivoimurska on hänen suurta herkkuaan. Lisäksi hän haluaa aina sitä samaa vadelmajuustokakkua. Aina kun ehdotan hänelle kakun tekemistä, hän ehdottaa(=vaatii), että tehdään sitä vadelmakakkua. Toinen kakku, johon hän on hulluna, on sellainen, jonka olen tehnyt vain kerran. Aloitin sen tekemisen lauantaina illalla kuudelta, mutta totesin hieman puolen yön jälkeen, että lienee parempi mennä nukkumaan. Sunnuntaina aikaa kului vielä nelisen tuntia lisää. Naisten vaatimuksilla ei ole mitään rajaa.

Tätä blogia ei olisi ilman pastanjauhajia. Kiitokseksi julkaisen heistä paparazzi-kuvan seuraavassa postauksessa.